Hyvinvointi vs. työhyvinvointi

Eri mediat ovat pullollaan kirjoituksia hyvinvoinnista. ”Jos teet näin ja näin, niin voit paremmin.” Tai ”Jos teet noin ja noin, kuntosi rapautuu.” Myös työhyvinvointiin panostaminen näkyy entistä enemmän esimerkiksi eläkevakuutusyhtiöissä ja monet yritykset tarjoavat kattavia työhyvinvointipalveluita, mikä on tosi hienoa ja tärkeää jatkuvasti pidentyvien työurien kannalta. Toisaalta erityisesti mielenterveyssairaudet ovat merkittävin tekijä lyhentämään työuria, joten työhyvinvointiin huomion kiinnittäminen onkin todella tarpeellista.

Niin fyysinen kuin henkinenkin hyvinvointi on ihmiselle suorastaan elintärkeää. Jos fysiikka pettää tai mielessä mustuu, ei elämä maistu eikä työnteostakaan tule mitään. Miksi siis irrottaa nämä kaksi hyvinvoinnin muotoa toisistaan? Vaikka teemmekin työtä elämää varten emmekä elä työtä varten, on työ olennainen osa työssäkäyvien elämää, ja siksi ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi niin töissä kuin kotonakin tulisi olla kaiken lähtökohta.

Toisissa yrityksessä ihminen nähdään yhtenä tekijänä muiden joukossa, eikä hänestä halutakaan töissä tietää sen enempää. Ammattitaitoa riittää ja siinä se. Uskon, että kun jokaisen ihmisen kokonaisuutta tarkastelee, löytyy käytökselle, toimintamalleille ja motivaatiolle täysin loogisia selityksiä. Toisen persoonalle ei esimerkiksi myyntityö kerta kaikkiaan sovellu, vaan se tuntuu aina väkisin tyrkyttämiseltä. Toiselle myynti taas voi olla kovassakin kaupankäyntitilanteessa edelleen mukavaa sosiaalista kanssakäymistä uuden, potentiaalisen yhteistyökumppanin kanssa. 

Myös ristiriitatilanteissa toisen taustojen tunteminen voi helpottaa tilanteisiin suhtautumista. Jos lapsi on valvottanut yön ja aamulla on ensimmäisenä vastassa haasteellinen asiakaspuhelu, voi jokainen ymmärtää, että tänään asioita voidaan hoitaa ehkä vähän erilaisella tempolla kuin yleensä, eikä jotain vaikeampaa asiaa kannata alkaa silloin läpikäydä.

Välkyssä meillä pyritään ymmärtämään ja tukemaan kanssaihmisiämme elämän iloissa ja suruissa. Mikä voikaan aiheuttaa vilpittömämpää iloa kuin se, että yhden työkaverin lapsi onnistuu jännittävässä koulutehtävässään, tai kun toisen työkaverin lapsi tokenee nopeasti alkaneesta kuumeesta yllättävän ripeästi ja koko perhe saa taas nukkua yönsä levollisesti. Haluamme nähdä ihmisen hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena pakettina, ei jaettuna kahteen lokeroon. Se, mitä tapahtuu vapaa-ajalla, vaikuttaa automaattisesti työhön ja päinvastoin. On hienoa iloita yhdessä onnistuneista asioista ja toisaalta välillä vatvoa ikävämpiä asioita toisen tukena. 

Se, että työpaikalla keskitytään välillä johonkin ihan muuhunkin kuin työntekoon, tarkoittaa auttamatta ja automaattisesti sitä, että työteho maksimistaan laskee hetkellisesti. Mutta mitä sitten? Meistä ei kukaan ole kone, ja olen sitä mieltä, että kun saamme töissä käydä läpi elämässämme tapahtuneita asioita, niin työtehomme asioiden läpikäynnin seurauksena nousee nopeasti takaisin huippulukemiinsa. Jos kaiken patoaa sisälleen, niin työteho luultavasti lähtee hitaasti mutta varmasti laskevalle käyrälle, ja sen nostaminen sieltä korkeammalle on päivä päivältä hankalampaa.

Meidän kaikkien hyvinvointiin vaikuttavat eri asiat. Ja se on ihan todellakin ok. Siinä missä toinen saa kickinsä hikisistä padel-matseista, toinen innostuu siitä, että pääsee kiertelemään puutarhamyymälään perennoja tutkimaan. Toinen pitää matkustelusta, ja toinen rakastaa sitä, ettei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Olemme kaikki erilaisia, ja siinä lienee tämän jutun suola. Opitaan toisiltamme, pidetään toisistamme huolta ja ylläpidetään osaltamme niin itsemme kuin toistemmekin kokonaisvaltaista hyvinvointia.

-Laura