Onko CV oikeasti tärkeämpi kuin persoonallisuus?

Me Välkkyset törmäämme työssämme joka päivä lukuisiin erilaisiin ansioluetteloihin. Kokemus on opettanut, että aina CV ei kerro hakijasta ja hänen osaamisestaan läheskään riittävästi ja toisinaan se saattaa kertoa jopa liioittelevasti hakijan taidoista. Mutta mikä on se kokonaistaso, mitä CV voi tekijästään kertoa?

Rekrytoijan näkökulmasta CV on kuin työnhakijan käyntikortti – tiivis ja (toivottavasti) täynnä asiaa. Sen avulla pääsee nopeasti kärryille hakijan osaamisesta ja kokemuksesta, mikä on kriittistä, kun järjestelmä täyttyy hakemuksista. Mutta on tunnustettava, että joskus CV voi olla liian helppo tapa karsia hakijoita.

Kun selaamme läpi kymmeniä CV:itä päivässä, tuntuu välillä siltä, että olisimme esteradalla, jossa jokainen liian pitkä CV tai epäselvä taitolista on yhä korkeampi este ylitettäväksi. Persoonallisuus jää helposti taustalle, kun silmät etsivät avainsanoja kuten "koulutus", "kokemus", ja "osaaminen". Mutta onko tämä paras tapa arvioida hakijoita? No, ei varmastikaan aina.

CV:ssä on tietenkin omat hyvät puolensa – se on hyvin konkreettinen, visuaalinen ja nopea tulkita. Mutta todellisen persoonallisuuden arviointi on enemmänkin kuin yrittäisi purkaa Rubikin kuutiota: haastavaa, mutta palkitsevaa. Kun hakija lopulta astuu haastatteluhuoneeseen, CV:n rivi "tiimityötaidot" voi muuttua joko iloiseksi ja aidoksi vuorovaikutukseksi, tai sitten – no, hiljaisuudeksi.

Miksi persoonallisuus ratkaisee?

Todellisuudessa työelämässä ei voi pärjätä vain kokemuksella. Persoonallisuus on se, joka tekee tiimityöstä sujuvaa, auttaa oppimaan uusia taitoja ja tuo energiaa usein koko työpaikalle. Toisaalta, persoonallisuutta ei voi arvioida CV:n perusteella, ellei hakija ole erityisen rohkea ja kirjoita sinne jotakin sellaista kuin: "Olen aivan upea tyyppi, joka osaa myös leipoa parhaat pullat tiimipalavereihin."

Rekrytoijan painajainen onkin se, kun teknisesti täydellinen hakija osoittautuu persoonallisuudeltaan tikittäväksi aikapommiksi. 

Miten rekrytoija ratkaisee tasapainoilun?

Olemme tulleet siihen tulokseen, että CV on hyvä alku, mutta ei missään tapauksessa koko totuus. Paras hakemus on sellainen, jossa CV:hen yhdistyy vahva osaaminen ja ripaus persoonallisuutta. Hakijalle haluamme antaa vinkin, että kirjoita rohkeasti hakemukseen, kuka oikeasti olet! Rakastatko järjestää juhlia? Tartutko aina uuteen projektiin innolla tai missä on sinun palautumispaikkasi? Nämä ovat asioita, joita ei voi tiivistää CV:n ranskalaisiin viivoihin.

Ja meille rekrytoijille: ehkäpä voisimme välillä nostaa katseemme CV:iden viidakosta ja kysyä itseltämme, voisiko hakijan persoona tehdä tiimistä paremman. Joskus ja oikeastaan aikaan aika usein kannattaa antaa mahdollisuus sille epätäydelliselle CV:lle, jonka mukana voi tulla täyskymppi persoona.

Koska loppujen lopuksi, kun oikea hakija löytyy, se ei ole vain ansioluettelo, joka vakuutti – vaan ihminen sen takana.

-Tatjana