Strateginen työnteko

Oletko huomannut, että joskus kiireen keskellä huomion suuntaaminen hetkeksi täysin muualle saa sinut lopulta työskentelemään tehokkaammin kuin vain sinnikkäästi jatkaminen tehtävän kimpussa? Tai että ideatulva päässäsi saa hyvän flown katkeamaan, kun alat keskittyä sillä hetkellä täysin epäolennaisiin asioihin?

Mikrotauoista ja tehokkaasta työskentelystä puhutaan nykypäivänä paljon. Olin kuuntelemassa muinoin Juliet Funtia, ja hänen teesinsä koskivat strategisia pausseja työpäivän aikana sekä ajatusten ylöskirjaamista. Hän puhuu sen puolesta, että työssä on tärkeää pohtia, mihin aikaansa oikeasti käyttää, ja kun sitä käyttää, on välillä hyvä vaipua ns. valkoiseen tilaan, jossa ei ajattele yhtikäs mitään.

Ajankäyttöään on hyvä pohtia päivittäin ja päättää, mitkä kunkin päivän tärkeät tehtävät ovat. Kun erilaisia ideoita ja ajatuksia päivän aikana jokaisen päähän kuitenkin pälkähtää, kannattaa ne kirjoittaa ylös ja miettiä vaikka ruokatauolla, ovatko ne sellaisia asioita, joihin oikeasti kannattaa panostaa tai ehkä jakaa muiden kanssa. Listojen kirjoittaminen voi usein edustaa myös muiden kunnioitusta, kun ei häiritse tiimiläisiään yksittäisillä ajatuksillaan.

Kun aivot alkavat tehokkaan, tai toisinaan tehottoman, työpäivän aikana jossain vaiheessa ylikuormittua, olisi tärkeää antaa niille tauko. Tauon aikana ei tarvitse jäsennellä, pohtia tai kelata mitään. Sen aikana ei tarvitse myöskään meditoida tai tehdä keskittymisharjoituksia. Tauon aikana saa vain olla. Voi tuijottaa ulos ikkunasta ja olla välittämättä mistään. Ja huomata, että mitään pelottavaa ei tapahdu, kun päästää irti. Tällaisen muutaman minuutin tauon jälkeen aivot voivat huomattavasti paremmin ja virkeämmin ja uuden tehtävän voi aloittaa tai jatkaa jo vanhaa tehtävää tuorein ajatuksin.

Toivottavasti nykyään myös monet työnantajat ymmärtävät sen, että jatkuvan informaatiotulvan ja kiireen keskellä on työntekijän itse asiassa jopa tehokkaampaa pitää välillä taukoja tekemättä mitään kuin yrittää hampaat irvessä saada loputtoman tehtävätulvan loppumaan. Vaikka saattaa äkkiseltään kuulostaa suorastaan rahojen tuhlaukselta maksaa työntekijöille tyhjistä tauoista palkkaa, niin silti kannustan suhtautumaan niihin uskaliaasti. On toki ymmärrettävää, että jatkuvien taukojen salliminen voi olla työantajan kannalta joskus myös riskialtista. Tauot voivat venyä mikrotaukoja pitemmiksi tai ne sumentavatkin fokusta. Avoin kommunikaatio ja asioista keskusteleminen ovatkin avaintekijöitä mikrotauotusta opeteltaessa.

Itse pyrin jatkossa aktiivisesti kiinnittämään huomiota siihen, että teen tehokkaasti aloittamani tehtävät. Pidän välillä taukoja ja kirjoitan mieleen ponnahtavat ajatukset paperille sen sijaan, että annan niiden vallata mieleni tai häiritsen niillä muita. Tämä on ainakin hyvä tavoite. Käytäntö ei välttämättä aivan toteudu sen mukaan, miten olen suunnitellut, mutta ainakin pääsääntöisesti yritän toteuttaa näitä ajatuksia.

Luovia ja tehokkaita työpäiviä kaikille! 

- Laura